Vetytalous -koska ei ole muuta mahdollisuutta

Ensimmäinen kontaktini vetytalouteen tapahtui vuonna 1989 Munchenissä BMW:n tehtailla. Minulla on lehtimiesretkikunnan jäsenenä tilaisuus koeajaa BMW:n vetyautoa. Auto oli BMW 700 sarjaa oleva hieno ajopeli, jossa oli tavallinen polttomoottori. Bensiinin sijasta se kuitenkin poltti vetyä ja pakoputkesta tuli tislattua vettä vesihöyrynä. Auto kulki hienosti ja turvallisuuteen oli panostettu.
Isännät kertoivat, että jos auton vetysäilö äärimmäisen kestävästä rakenteestaan huolimatta hajoaisi vety karkaisi ylöspäin ja palaessaan synnyttäisi korkean ja hyvin kuuman pistoliekin suoraan ylös. Jos sen sijaan samainen bensiini BMW joutuisi autobaanalla rajuun kolariin ja bensiinitankki repeäisi, leviäisi ilmaa raskaampi nopeasti höyrystyvä bensiini kaasu kaikkialle ja syttyessään polttaisi kaiken laajalta alueelta. Kumpi on turvallisempi?
Turvallisuuden suhteen ihmisten mielipiteitä on ohjannut vuosikymmeniä filmi 1930 luvulta ilmalaiva Hindenburgin traagisesta tuhosta. Sekin on kuitenkin väärinkäsitys. Se mitä filmillä nähdään palavan, on ilmalaivan rakenteet ja eristeet. Suoraan ylös kohonnutta vedyn sinertävää pistoliekkiä ei näy missään.
Vedyn palaminen on energiaintensiivisin kemiallinen prosessi. Seuraavana ovatkin sitten ydinprosessit. Siinä on valtava energiapotentiaali kiloa kohden. Kilo vetyä onkin paljon, sillä aine on valtavan kevyttä. Siinä BMW:N säiliössä oli 7 kiloa vetyä ja sillä auto olisi kulkenut 450 kilometriä.
Tuon kokemuksen jälkeen minulle on ollut selvää, että vety on tulevaisuuden polttoaine. On vain ajan kysymys, milloin sen käyttöön siirrytään. 1980 luvulla ei surtu vielä ilmaston lämpenemisestä, mutta happosateista ja öljyn loppumisesta pelättiin. Silloin vetyä ajateltiin liikennepolttoaineeksi. Vety on kuitenkin nykyisellä tuotantotekniikalla kallista. Eikä se edes ole hiilivapaata, jos vetyä tehdään hajottamalla maakaasu vedyksi ja hiilidioksidiksi. Kasvihuone ilmiö ja tarve pudottaa hiilidioksipäästöt onkin muuttanut koko pelikentän, niin syvällisesti, että ydinvoiman vastapuolueena syntyneet Vihreät puolueetkin ovat kääntyneet ydinvoiman varovaisiksi kannattajiksi.
Miten kallis vety voi tässä auttaa?
Maapallolle tulee valtavasti energiaa auringosta. Sitä voidaan ottaa talteen ja muuttaa sähköksi auringon säteilystä, tuulesta, jokien virtauksista tai merien aalloista. Ne ovat kaikki aurinkoenergiaa. Sitä riittää meille yllin kyllin. Aurinkoenergiaa ei kuitenkaan ole saatavana tasaisesti öisin, talvisin tyynellä. Silloin joudumme käyttämään varastoitua aurinkoenergiaa eli polttamaan puuta, öljyä tai maakaasua. Tämä aurinkoenergia on kuitenkin varastoitunut sitoutumalla hiileen. Ja kun öljy tai puu poltetaan, hiili vapautuu hiilidioksidina. Niinpä nykyinen ilmastopolitiikka on monimutkaista päästömaksukauppaa, hiilinieluja yms.
Ratkaisu on vety, joka ei ole energialähde vaan valtava mittakaavainen akku. Tämä ratkaisee myös vedyn hintaongelman. Vetyä voidaan valmistaa johtamalla sähkövirtaa veteen. Toisen elektronin luona pulppuaa vetyä ja toisen happea. Vetyä voidaan tuottaa silloin kun energiaa on tarjolla eli aurinko paistaa, tuulee ja meri aaltoilee. Vety kaasu voidaan varastoida, vaikkapa kallionvarastoihin ja polttaa joko takaisin sähköksi tai suoraan lämmöksi silloin kuin tarvitaan.

Hinta ei ole este


Hinta muuttuu aivan toisenlaiseksi kysymykseksi, jos koko energiainfrastruktuurimme muutetaan vetytaloudeksi. Sähköä joudutaan tuottamaan enemmän kuin loppupeleissä tarvitaan, mutta se tehdään silloin kuin aurinkoa on tarjolla ja tuottaminen halpaa. Jos nyt voi seurata sähköporssin hintoja vaikkapa Pohjoismaissa sateisena kesänä. Halpaa on.
Suuri ihmetyksen aihe onkin miksi tämän oivaltaminen kesti näin kauan. Tottakai energiainfrastutuurin muutos maksaa paljon ja ottaa aikansa, mutta jos me oikeasti aiomme saada ilmaston muutoksen pysähtymään, niin se maksaa joka tapauksessa. Vetytalous on muihin ratkaisuihin verrattuna lopullinen ratkaisu. Hiilipäästö loppuvat vetytaloudessa – kokonaan.
Lisäbonuksena saamme kaikenlaiset muutkin päästöt jokseenkin loppumaan liikenteessä ja teollisuudessa. Sähköautot tulevat koettelemaan monenlaisten mineraalien riittävyyttä ja vaativat valtavia uusinvestointeja. Vety olisi parempi tässäkin. Vedyllä voidaan ajaa kuin sähköautolla rakentamassa autoon polttokenno, mutta vedyllä voi ajaa, vaikka vanhalla polttomoottorilla. Vanhatkin autot voitaisiin siedettävillä kustannuksilla muuttaa vetykäyttöisiksi. Vety sopii myös laivoihin, rekkoihin ja lentokoneisiin.
Miksi vääntää hiilinieluista ja päästökaupoista tai bensiinin verotuksesta, kun voidaan hypätä suoraan ratkaisuun. Jos tähän tartutaan voimakkaasti ollaan vetytaloudessa jo ennen kuin EU aikoo olla päästöneutraali. Eikä siinä kaikki, koska koko maailma voisi silloin olla päästöneutraali.


Tapani Pitzen

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *