Martti Luther, Donald Trump ja massamedia
Kun Johannes Gutenberg sai valmiiksi painokoneensa noin vuonna 1450, hän ei tiennyt minkä helvetinkoneen oli tullut rakentaneeksi. Alun perin Gutenbergin tavoitteena oli vain parantaa Raamatun tekstin laatua käyttämällä irtonaisia toisilleen täysin identtisiä muotissa valamalla tehtyjä kirjakkeita. Niillä voitiin painaa säännöllisen muotoisia kirjaimia, tekstirivejä, palstoja, sivuja. Edes kirjojen monistaminen suurina sarjoina ei ollut hänellä ensimmäisenä mielessä hänen työskennellessään projektinsa parissa.
Kun hän nyt sitten keksi korvata kalliin pergamentin halvemmalla lumppupaperilla, tiet taivaisiin avautuivat.
Pian saksalaisiin kaupunkeihin perustettiin satoja nyrkkipajoja, joissa Gutenbergin mallin mukaiset painokoneet alkoivat tuottaa jakeluun miljoonittain painotuotteita. Ne eivät olleet suinkaan pääsääntöisesti arvokkaita uskonnollisia tai filosofisia kirjoja, vaan enimmäkseen sisällöltään irtosivuina leviävää kyseenalaista propagandaa: lentolehtisiä. Näillä yksinkertaisilla julkaisuilla oli oma sosiaalinen tilauksensa, jota se tyydytti yli sataprosenttisesti. Nyt kansa sai sitä mitä tilasi.
Gutenbergin puurunkoinen painokone oli kuin irti päässyt laivakanuuna, joka ampui kuuliaan kaikkiin ilmansuuntiin. Moderni massamedia oli syntynyt.
Sivistynyt oppikirjallisuus oli varsinkin 1500-luvun alussa, uskonpuhdistuksen kaudella, marginaalituote verrattuna propagandistisiin lentolehtisiin, jotka levittivät vihan ja pelon viestejä laajojen ihmisjoukkojen keskuuteen. Ihmismassoista tuli se tila, jossa nämä painotuotteet levisivät. Niistä tuli se ilma, jota ne hengittivät.
Voidaan sanoa, että painoteollisuus synnytti uskonpuhdistuksen samalla kun uskonpuhdistus loi tilaisuuden painoteollisuudelle. Modernin massamedian ensimmäinen sankari on Martti Luther. Juuri hän päästi valloilleen vuoden 1522 lentolehtisten eli nykykielellä flaijereiden vyöryn, jota on kutsuttu osuvasti Wittenbergin kuvamyrskyksi. Luther ymmärsi hyödyntää painotekniikkaa täysimääräisesti katolilaisuuden vastaisessa viestinnässään. Hän oli 1500-luvun alun Donald Trump, messianistinen pelastaja, populisti, saatanallisen salaliiton paljastaja.
Luther tunnisti massamedian voiman. Hän osasi yhdistää viestinnässään toisiinsa aikansa huipputekniikan eli painokoneet, taiteellisesti korkeatasoisen kuva- ja tekstisuunnittelun ja tietoverkostot. Lutherin kuvapalvelutoimistoja olivat taiteilijoiden Lucas Cranach vanhemman ja Albrecht Dürerin työhuoneet, joista Lutherin ja hänen apulaistensa sinne kuljettamat viestit levisivät sosiaaliseen avaruuteen. Cranach ja Dürer ovat Lutherin megafoneja.
Mikä on lentolehtinen 1500-luvulla? Se on hämmästyttävän moderni tuote. Sen formaatti on sama minkä näemme Facebookin ja Twitterin postauksissa: iskevä kuva, iskevä teksti, kiteytetty kokonaisuus. Lentolehtinen on levoton, se kiitää kädestä käteen. Juuri tämä edelleen välittäminen ja välittyminen tekee siitä mediana sosiaalisen. Sen sisältöä ovat iskulauseet, silmille hyppäävät sensaatiokuvat, yksinkertaistettu viesti, joka vetoaa pahimmillaan primitiivisiin pelon ja vihan tunteisiin.
Lentolehtisen muoto on vakioitu, sen viesti on monistettu. Se tavoittaa, toisin kuin huhupuheet, laajat väestöpiirit samanlaisina kopioina. Luther puhuttelee lentolehtisellä suoraan kannattajiaan. Ne tekivät hänestä ihmisenä ensimmäisen mediahahmon.
Lentolehtisen anonyymisyys on samaa tasoa pimeässä verkossa tapahtuvan nettiviestinnän kanssa. Sillä ei ole välttämättä edes ”domainia”. Sille ei voi jäljittää painopajaa, ei tekijää, eikä sillä ollut edes tarkoin rajattua kohdeyleisöä. Tämä ominaisuus on leimallinen lentolehtisille itse asiassa kautta niiden myöhemmänkin historian, mikä on myötävaikuttanut niiden käyttöön poliittisen propagandan ja vastarinta-aineistojen levittämisessä.
Lehtisten yleisönä on ”koko kansa” populistisesti määriteltynä: porvaristo, käsityöläiset, maaseudun talonpojat, kaikki he jotka vain sattuivat osumaan viestien tielle kuulemaan niitä.
Lentolehtisten uutisten jakamiseen tarvittiin 1500-luvulla toki myös lukija, joka osasi paitsi lukea, myös ryydittää viestiä omilla mielipiteillään. Häntä voidaan kutsua vaeltavaksi journalistiksi. Hän oli kerjuukepin kanssa paikkakunnalta toiselle liikkuva puhuja-pelimanni-laulaja, joka ansaitsi elantonsa uutisia kertomalla. Mitä suurempi yleisö, sitä paremmat almut. Hän oli koulutukseltaan ehkä nuori työtön pappi, jolle lentolehtiset olivat kuin elantoa tuottavaa taivaan mannaa. Nämä julkisilla paikoilla esiintyvät anonyymit propagandamestarit saivat roolin yleisen mielipiteen muokkaajina.
Uskonpuhdistuksen kiertelevien journalistien uutispalvelussa tosiasioihin sekoittui, sikäli kun niitä ylipäänsä esitettiin, vahvasti myös myrkyllistä mielikuvitusta.
Tässä on – ohimennen sanoen – myös sisäänrakennettuna kuvaus varhaisimmasta journalismin ansaintalogiikasta, joka perustuu tutunoloisesti ”some-vaikuttamiselle”. Ensin ostetaan puheiden pitoa varten nyrkkipajasta lentolehdyköitä, joista saadaan vastineeksi almuja kuulijajoukoilta. Esitysten jälkeen sitten on ehkä vuorossa ”vakuuttavien” kuvien ja värssyjen myynti.
Zeitung syntyy
Toimeentuloa koottuna lukuisista pienistä lähteistä, sosiaalista vaikuttamista suurimmassa mittakaavassa. Journalisti, viihdyttäjä ja R-kioskin myyjä samassa mediapersoonassa.
Kiinnostavaa on, että Saksassa lehtisistä käytettiin aikanaan nimitystä ”Zeitung”, joka palautuu sanana keskiajan saksankieleen: zidunge on uutinen, zu tiden merkitsee tapahtumista.
Lentolehtiset ilmaantuivat maailmaan, jossa kaikki oli läpeensä politisoitunutta ja murrostilassa kiehuvaa. Ne kiihdyttivät muutoksen vauhtia entisestään, kun uskonpuhdistajat Martti Luther ja Philipp Melanchton ottivat ne käsikassarakseen. Ne panivat vauhtia uskonpuhdistukseen saaden paavin lähes suistetuksi alas valtaistuimeltaan. Ne saivat aikaan joukkohysteriaa, joista pahimpia ovat 1550-luvulla alkaneet ja vuosisatoja sen jälkeen jatkuneet noitavainot. Ne kannustivat talonpojat kapinoimaan hirvittävin seuraamuksin.
Lentolehtisten ja maailman vanhimman uutispalvelun käyttövoimaa ovat pelko ja viha. Pelonsekaista ilmapiiriä pitivät yllä ajan parhaimmat aivot ja sitä manipuloivat ajan taitavimmat kädet.
1500-luvun alulle ominaista oli tuomiopäivän tulon odottelu, mitä myös Martti Luther omilla puheillaan ruokki. Ilmestyskirjan tunnelmista pitivät huolta sellaiset oppineet miehet kuin Johannes Lichtenberg ja Johannes Carion. He molemmat löysivät todisteita synkille ennustuksilleen tähtitaivaalta ja astrologiasta.
Lichtenbergin ennustukset teoksessa Prognosticatio vuodelta 1488 ovat tyypillistä lentolehtisten käyttämää kuvitussisältöä. Aivan erityinen vaikutus oli Johannes Carionin profetialla, jonka mukaan maailmanloppu oli tuleva helmikuussa 1424 vedenpaisumuksen muodossa. Samassa yhteydessä Anti-Kristus oli laskeutuva maan päälle paavin hahmoiseksi muuntautuneena. Paavi-Antikristus –kuvat olivatkin keskeinen osa reformistien poliittista tyyppikuvastoa.
Caronin sensaatiomaisessa lentolehti-postituksessa nähdään taivaalla leijuva kala, josta vesi tulvii maan päälle. Se esittää kalan tähtikuviossa tapahtuvaa 16 planeetan konjunktiota. Näitä ja muita kosmisia katastrofikuvia painettiin levitykseen peräti 160 eri versiota.
Astrologisten kuvien toimittamisesta sosiaaliseen jakeluun huolehti omakohtaisella panostuksellaan uskonpuhdistaja-humanisti Philipp Melanchton, jolle Johannes Carion oli läheinen, tärkeä ja hyödyllinen tuttavuus. Merkittävä osa kuvista ja lehtisistä oli suunniteltu Lucas Cranachin työhuoneessa, voidaan sanoa eräässä Euroopan johtavimmista design-toimistoista.
Olenkin ihmetellyt sitä, ettei nykyisen koronapandemian aikana ole keksitty valjastaa astrologisia resursseja populistisen politiikan palvelukseen. Keväällä 2020 juuri epidemian alkamisen hetkellä taivaalle ilmaantui komeetta C/2019Y4. Komeetat ovat aiemmin ilmaantuneet taivaalle aina kaikkein pahimmilla hetkellä. Ne ovat tuoneet mukanaan paitsi luonnonmullistuksia myös tauteja. Kuten Claudianus totesi Roomassa: ”Taivaalla ei ole koskaan nähty komeettaa ilman, että siitä ei olisi seurannut katastrofia”.
Sir William Huggin ennusti 1910 brittilehdistössä, että tuolloin taivaalle ilmestyneen Halleyn komeetan häntä pyyhkäisisi kohta maata, jolloin sen syanidikaasut saisivat aikaan myrkytyksiä ja sairauksia. Tämä on tiettävästi viimeisin tunnettu kerta, jolloin astrologia on aiheuttanut lehdistön levittämänä joukkohysteriaa: Lontoossa suojauduttiin kosmisilta kaasuilta mm. teippaamalla ovia ja ikkunoita. Luonnollisesti Euroopan taivaalle ilmaantuneet komeetat vuosina 1500, 1506, 1523, 1529, 1543 uutisoitiin näkyvästi lentolehtisissä.
Astrologia on tänään selvästikin viihteellistynyt harmittomaksi hömpäksi tieteen ja taikauskon välisessä tilassa. Komeettasensaatiot eivät yksinkertaisesti mene kaupaksi, eikä niistä tehdyillä profetioilla ei ole katu-uskottavuutta. Niiden aiemmin valtaaman tiedevastaisen tyhjiön ovat tänään täyttäneet massamedian viestinnässä rokotevastaisuus ja koronaepidemian kiistäminen.
Martti Luther suhtautui astrologian käyttöön pelkopropagandana nihkeästi. Hänelle riittivät luonnonoikut, jotka voitiin selittää jumalallisiksi merkeiksi lopun ajan alkamisesta. Lutherin ideoimista kuvapostituksista tunnetuin esittää Landserin kylässä kuusijalkaisena syntynyttä sikaa tekijänään itse Albrecht Dürer.
Dürerin kaiverrus on kuin suoraan sosiaaliseen medialevitykseen tehty kuva: etualalla katseen naulitseva kohde, taustalla todellisuusvaikutelmaa lisäävä maisema. Kuvaan liittyvä tarina kertoo sian olevan ennemerkki alkavasta nälänhädästä. Samanlainen tulkinta esitettiin tuolloin tunnetuille Ertingerissä syntyneille siamilaisille kaksosille, Elsbethille ja Elisabethille.
Vihan kuvasto
Vihakuvasto oli 1520-luvulla ylenpalttista. Hätkähdyttävimpiä esityksiä on lentolehtinen, jossa paavi ja kardinaalit roikkuvat hirressä samalla kun paholaiset naulitsevat heidän kielensä kiinni palkkiin. Selityksenä luetaan mm. lause: ”Sopiva palkkio kaikkein satanistisimmalle paaville ja hänen kardinaaleilleen”. Kuvalla maalitetaan petturipiispat Albrecht von Brandenburg, Otto Truchsess, Johannes Cochleus. Omaa lukuaan edustavat kakka- ja pierukuvat, joissa tarpeiden tekoa paavin kruunuun, tiaraan, ylistetään ”maallisen paavin palvonnaksi”. Nämä mainitut esimerkit ovat tiettävästi itsensä Lutherin ideoimia ja peräisin Lucas Cranachin työpajasta.
Lutherin ”trumpistiset” hillittömyydet lienevät lähtöisin hänen kuuluisista pöytäpuheistaan Wittenbergissä. Niitä kirjasivat ylös Lutherin kodissa pöytäseurueeseen kuuluneet vieraat, jotka sitten tiesivät levittää niitä julkiseen sanaan. Näin Lutherin möläytykset päätyivät lentolehtisten kautta suuren yleisön omaisuudeksi.
Yleisön keskuudessa levitetyn propagandan tavoitteita oli paljastaa paavin ja saatanan tekemä salaliitto maailman hallitsemiseksi. Satanistiset konspiraatiokuvat erottuvat räikeydessään muun kuvasadon joukossa jättäen jopa varjoonsa Washingtonin Pizzagaten ja Hillary Clintonin kannibalismin.
Eräiden laskelmien mukaan Saksan nyrkkipajat painoivat levitykseen 9000 erilaista lentolehtistä yhteensä noin kolmen miljoonan kappaleen määrässä vain vuosien 1500-1530 välillä. Tällaista kuvatulvaa vastaan katolilaisen liigan oli vaikea puolustautua. Keinot olivat harvassa. Keisari Kaarle V antoi modernin historian ensimmäisen sensuurimääräyksen 1529. Katolilaiset ryhtyivät julkaisemaan myös Lutheria ja kerettiläisiä pilkkaavaa vastapropagandaa.
Luterilaisella kuvapropagandalla ei ollut minkäänlaista filtteriä, joka olisi suodattanut totuutta esille pahantahtoisesta mielikuvitusmaailmasta. Harvassa ovat journalistiset poikkeukset. Sellaisia lienevät eräät myötätuntoiset kuvat, joissa hiiret valloittavat maailman kissoilta tai jänikset paistavat metsästäjiä. Näiden hauskojen sadunomaisten esitysten taustana ovat talonpoikaiskapinat, joissa pöydät käännettiin sananmukaisesti nurin.
Talonpoikaissodat Saksassa muodostavat propagandasodan surumielisen kulminaation. Lutherin saarnojen ja Lutherin piirin levittämien kuvastojen yllyttäminä protestanttiset talonpojat nousevat kapinaan katolilaisia läänitysherrojaan vastaan 1524. Maatyöläiset valtasivat rynnäköimällä linnat, luostarit, palatsit ja toimeenpanivat verilöylyjä läpi koko maan.
Luther kääntyi nyt kapinallisia vastaan ja vaati kovasanaisesti ruhtinaita lyömään kuoliaiksi nämä hullut koirat. Kosto olikin kova, kun yli 100 000 talonpoikaa surmattiin. Lutherin suunnan muutos koettiin petokseksi, mikä teki aiemmasta kansan sankarista kansan keskuudessa vihatun hahmon. Mutta mediapropaganda olikin Lutherille pelkkä kyyninen väline poliittisen vallan tavoittelussa.
Hän oivalsi nerokkaasti sen vertaansa vailla olevan voiman. Välineitä olivat lopulta myös häneen uskovat kannattajat, jotka hän oli valmis hylkäämään tarpeen tullen, kun esivallalle annettiin se mikä sille kuului.
Sama tilanne toistui tammikuussa 2021 Washingtonissa kun Donald Trump käänsi selkänsä tukijoilleen, jotka olivat hänen nimenomaisesta yllytyksestään tehneet rynnäkön Yhdysvaltain Senaatin rakennukseen Capitoliumilla. Sosiaalisen median profetoima Messias-Trumpin käynnistämä the Great Awakening ei toteutunutkaan.
Lopuksi on pyydettävä lukijalta anteeksi ja tehtävä tarkennus. En todellakaan pidä Martti Lutheria uskonpuhdistuksen ajan Trumpina, enkä Trumpia uutena Lutherina missään muussa mielessä kuin massamedian fanaattisena hyödyntäjänä politiikan välineenä. Luther oli humanisti, uskonnollisen elämän ja koko länsimaisen kulttuurin uudistaja, jonka merkittävien kirjoitusten vaikutus tuntuu vielä tänä päivänäkin. Uskonnonpoliittinen vihapropaganda lentolehtisissä on silti varjo hänen kilvessään.
1500-luvun lentolehtisten propaganda määritellään mediatutkimuksen piirissä mekaanisine, dinosaurusmaisine painokoneineen kuuluvaksi jonnekin media-arkeologian tutkimusalaan. Mikään ei ole uutta taivaan alla! Vuoden 1522 Lutherin käynnistämä Wittenbergin kuvamyrsky on ensimmäinen moderni poliittinen mediatapahtuma. Sosiaalisen median muodostumisen kannalta olennaisinta ei ole tekniikka itse, sähkö itse energiamuotona tai digitalisointi itse menetelmänä, vaan mahdollisuus viestin välittämiseen sen monistamisen kautta sosiaalisten yhteyksien muodostamassa verkostossa.
