On erikoista, että Euroopan unionin kehitys kohti liittovaltiota on niin suurella osalle suomalaisia uhkaava ja pelottava näkymä. Jopa EU myönteinen Kokoomus hajoaa tämän asian osalta osiin suhteessa kolmasosa vastaan ja kaksi kolmasosaa puolesta. Tai voi olla, että varsinaisen liittovaltion vastustajia olisi vielä enemmän.

Euroopan unionin kehittyminen liittovaltioksi siirtäisi luonnollisesti jonkin verran päätösvaltaa Suomesta Brysseliin ja estäisi meitä tekemästä joillakin alueilla itsenäisiä päätöksiä. Niinpä Suomen itsenäisyys olisi mennyttä.

Mitä tämä tarkoittaa ja olisiko todella näin. Jo nyt suuri osa lainsäädännöstä on synkronisoitu muiden EU maiden kanssa ja uutta lainsäädäntöä EU tasolla syntyy jatkuvasti. Toisaalta paikallisista asioista on päätetty paikallisesti ja tullaan päättämään myös jatkossa. Tätä miettiessä on hyvä tarkastella Yhdysvaltoja, jossa osavaltioiden lainsäädännöt eroavat valtavasti toisistaan. Perustellusti voi sanoa, että erot ovat vähintään yhtä suuria tai suurempia kuin erot nykyisten EU maiden lainsäädäntöjen välillä.

Se kuinka tiukasti liittovaltio EU puuttuisi jäsen tai osavaltioiden paikalliseen lainsäädäntöön riippuisi sopimuksesta. Suurin osa suuren yleisön mieltä kuohuttavista asioista jäisi todennäköisesti paikallisesti päätettäväksi. Tästä kertoo jo EU:n subsidiariteettiperiaate, jonka mukaan asioista ei tule päättää yhtään korkeammalla tasolla kuin on välttämätöntä.

Mitä uutta liittovaltio toisi?

Mikä sitten jäisi liittovaltiotasolle. Ulkopolitiikka, puolustuspolitiikka, rajavalvonta, kauppapolitiikkaa, rahapolitiikka, talouspolitiikka, ympäristöpolitiikka ja osa kilpailu & sosiaalipolitiikasta. Se tarkoittaisi myös nykyistä suurempaa EU:n omaa budjettivaltaa. Näistä jo nyt suuri osa on EU:lla, mutta valitettavasti puolivillaisesti hoidettuna. Toimivaltaongelmien vuoksi EU ei pysty toimimaan tehokkaasti juuri missään noista alueista. Isompia ratkaisuja ei saada aikaan ja EU:n politiikka on pienimuotoista.

Maailma on ollut miltei aina jakautunut erilaisiin valtapiireihin ja blokkeihin. Niin se on myös nyt ja parinkymmenen vuoden rahallisemman kauden jälkeen blokkien väliset suhteet kiristyvät. Pienillä toimijoilla on vähän valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia globaalissa mitassa. Koostaan huolimatta EU on hajanaisuutensa vuoksi globaalisti pieni. Siltä puuttuu monenlaista toimintakykyä.

Kun EU nyt koostuu globaalisti pienistä toimijoista kuten Saksa ja Ranska ja kääpiökokoisista toimijoista kuten Suomi tai Ruotsi, niin mikä on näiden pienten toimijoiden itsenäisyys tai mitkä ovat sen itsenäisyyden rajat. Suomen historia on lähes kokonaisuutena kirkas esimerkki siitä, että pienen toimijan itsenäisyys on jatkuvaa sopeutumista isompien toimijoiden intresseihin ja toimenpiteisiin. Suomen omilla toimilla on joskus vaikutusta kun suuret toimijat ovat lähes tasavertaisia, mutta tällaisessa pelissä Suomen kaltaisen maan riskit ovat valtavat. Näin tilannetta kuvaili presidentti Mannerheim kirjeessään Hitlerille ja selittäessään miksi Suomi solmi erillisrauhan:

” Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisikaan aseillenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin yhä elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin nelimiljoonainen kansa sotilaallisesti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maastaan tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää.” 1)

Euroopan valtioiden yhteinen etu olisi luoda Euroopan liittovaltio. Vallan menetykset tai niiden käyttötapojen muutokset eivät olisi lopultakaan suuria edut sen sijaan olisivat merkittäviä. ne olisivat myös merkittäviä Euroopan sisällä, koska liittovaltio voisi todella aloittaa niiden virheiden korjaamisen, joita nyt paljon parjatut Etelä-Euroopan maat ovat tehneet. Ei Italia aina ole ollut velkaongelmainen. 1960-luvulla se oli erittäin hyvin kasvava ja kehittyvät talous. Vasta 1970 luvun huono työmarkkinapolitiikka tuhosi maan kilpailukyvyn. Kasvu tyrehtyi ja velkaantuminen alkoi. Kehitys on kuitenkin korjattavissa ja helpommin se on korjattavissa EU:n mittakaavassa kuin pelkän Italian mittakaavassa. Italia on myös hyvä esimerkki siitä miten voi käydä, jos kansallisvaltio jää omin nokkineen ratkaisemaan pahoja taloudellisia ja sosiaalisia ongelmiaan. Jäljet pelottavat.

Lue myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *