Tonavan rannalla suuren kaupungin vanhimmassa osassa asuu eräs fanaatikko, jota sanovat myös narsistiksi. Hän hallitsee hillittömän määrän kieliä ja myös tutkii niitä. Tämän professorin korkeakattoinen kirjasto on täpötäysi. Ja sen järjestyksen vain hän yksin ymmärtää. Ovi on muilta lukittu, eikä hän aukaise sitä edes nuorelle vaimolleen. Vanha professori pelkää kirjastonsa puolesta, jos maailmansota taas syttyisi. Eikä suotta. Edellisessä hän menetti toisen kätensä jo pikkupoikana uidessaan vihollista pakoon ankaran tulituksen keskellä. Ja selvisi vielä Tonavan toiselle puolelle hengissä. Vaikkakin yksikätisenä.

Munankuoria ja kummituksia

Attila Jozsef on valmis,

lämmin kaula kylmää kiskoa vasten.

Balatonszárszón asemalla tavarajunanan tulla

3.12.1937.

Sykkivät vuosisadan sekunnit, ihminen on

kellon keksinyt eläin.

Rannassa mustalainen kuollut hämärästi.

Mikään ei nyt enää varjele Eurooppaa,

ja miten käy toivon,

kun runoilijat kuolevat.

aavikot laajenevat

jäljellä yksinäinen kieli

arabialaiset numerot

ja niistäkin käytössä

enää kaksi ensimmäistä

aalto liplatti ja tuuli kuiskaili

tuolla torinrannassa

että rouva oli tullut kirjastosta

ja ollut kaunis

panisin maailman järjestykseen,

jos vain löytyisi jostakin

niin paljon pahvilaatikoita

Gangsteri on sivistyssana, rosvo taas

pelkkää suomea.

vaikka maailma pienenee
totuudet sen kun
etääntyvät toisistansa

kesän vihreä kirja
nyt äkkiä avattiin
ehtiikö edes tuuli
sen lehdet selaamaan

karaoke sateisena iltapäivänä

kuin yrittäisit

herätellä henkiin jotakin

kaukaisten muistojesi kalmistosta

eivät linnut lakanneet laulamasta
vain korvasi kuulemasta 

Eero Suvilehto, dosentti, aforistikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *