Vieläkö joku muistaa vuosituhannen vaihteen ajoilta ”Kuokkavieraat”-liikehdinnän. Silloin tiedostava nuoriso järjesti rähinöitä itsenäisyyspäivän vastaanoton aikoihin. Taustalla oli monenlaisia liikeitä ja aatteita. Yksi vahva päälinja oli kuitenkin globalisaation vastainen liikehdintä, joka oli lähtenyt 1990 -luvun aivan lopussa Maailman Kauppajärjestön (World Trade Organization) vastaisina protesteina Yhdysvalloista. Sieltä se levisi ympäri maailmaa.
Taustalla oli Kylmän sodan päättymisen jälkeen rakentunut uusi sääntöpohjainen maailmanjärjestys, joka nojasi vahvasti vapaakauppaan ja kansainväliseen työnjakoon. Maailman talous meni parissa vuosikymmenessä kokonaan uuteen asentoon. Ensi Kiinan ja sen perässä monen muun valtion pääsy mukaan maailman kauppaan ja työnajakoon hävitti maailmasta köyhyyttä tehokkaammin kuin mitkään kehitysapuohjelman edellisinä vuosikymmeninä.
Maailmankaupan vapautumisella oli kuitenkin myös kääntöpuolensa ja se näkyi erityisesti kehittyneissä länsimaissa. Teollisuustyöpaikat vähenivät ja korvautuivat maltapalkkaisilla palvelualojen työpaikoilla. Vuosituhannen vaihteen nuoret puhuivat ”prekariaatista”. Uudesta köyhälistöstä, joka oli pätkätyökierteessä, eikä tullut matalilla palkoillaan kunnolla toimeen. Rikkaissa maissa tulevaisuuden horisontti synkkeni ja optimismi väheni osalla väestöä. Globalisaation voittajiin kuuluneilla entisillä kolmannen maailman valtioilla meni sen sijaan hyvin. Taloudet kasvoivat ja palkat paranivat. Väestön asenne oli toivoa täynnä. Huominen on tätä päivää parempi
Globalisaatio älykkökritiikki hiipui ja vaihtoi sitten muotoaan. Sen pohjalle syntyi kaikkialle populistisia puolueita ja liikkeitä, joiden kannattavat haikailivat menneisiin hyviin aikoihin. Samalla kun kannatus laajeni enemmän tai vähemmän syrjäytyneisiin ihmisiin myös liikkeen intellektuaalinen luonne muuttui. Teoriapuhe jäi vähemmälle.
Isot puolueet lännessä eivät nähneet tapahtuvan kehityksen voimaa eikä merkitystä. Syntyneisiin epäkohtiin ei löydetty ratkaisuja, vaan populistiset liikkeet vahvistuivat pikkuhiljaa eri puolilla. Yhdysvalloissa vastoin kaikkia odotuksia Donald Trump pääsi presidentiksi 2017 ja tuli myös Brexit. Tapahtumat tulkittiin jonkinlaiseksi virheeksi tai häiriöksi, joka menisi ohi. Toteutuneet muutokset olivat myös maltillisia.
Todellinen murros alkoi Koronakriisistä. Se paljasti globalisaation ongelmat kriisitilanteessa ja nosti jo laajemminkin vahvoja epäilyksiä syntyneen maailmankauppajärjestelmän toimivuudesta. Vastoin kaikki globalisaatioon ladattuja odotuksia Venäjä aloitti täysimittaisen sodan vuonna 2022. Maailman alkoi nopeasti jakautua uudelleen erilaisiin blokkeihin ja luottamus sääntöpohjaisen maailman järjestyksen toimivuuteen järkkyi.
Tässä suhteessa Donald Trump käveli valmiiksi katettuun pöytään vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Rikkoontuneen globalisaationmallin tilalle ei ollut eikä ole tällä hetkellä vaihtoehtoa tarjolla. Trumpin ja globalisaatiokriitikoiden argumentit paluusta vanhaan ovat lähes ainoita reseptejä mitä on näkyvissä. Ironisesti voi todeta Kuokkavieraiden voittaneen aloittamansa protestin. Luonnollisesti nykyinen tilanne on täysin toinen kuin mitä nuoret kriittiset opiskelijat vuosituhannen vaihteessa vaativat.
Edessä on selvästi uusi maailmantalouden järjestys, jonka säännöt ja periaatteet odottavat kirjoittajaansa. Vaikka globalisaation vielä palaisi, se on tyystin erilainen kuin mitä viimeisten parin vuosikymmenen aikana on nähty. Voittajia on vähän, mutta kärsijöinä ovat rikkaiden maiden syrjäytyneet, kolmannen maailman köyhät ja taistelu ilmaston muutosta vastaan. Saamme myös olla onnellisia, jos vältymme erilaisilta sodilta.
