Tahdon riemuvoitto?
Donald Trump on tuonut maailman tietoisuuteen hämmästyttävällä voimalla takaisin perinteisen tahtopolitiikan. Hän toteuttaa lupauksiaan ja suunnitelmiaan määrätietoisesti sivuuttaen vastaväitteet ja epäilykset ilman sen kummempaa huolta tai epäilystä. Tahtopolitiikan historia on pitkä ja ikävä. Sen toteuttaminen vaatii tekijältään hyvin vahvan poliittisen aseman. Diktaattori tai yksinvaltias on se paras positio.
Vaikka Trump ei mikään yksinvaltias tai diktaattori olekaan, ei hänen politiikalleen ole tällä kovin kummoisia vastavoimia. Hän voi ajaa tavoitteitaan käyttäen kiritys-, uhkailu- ja lahjontametodia kuin entisaikojen lasten kasvattaja konsanaan. Muille jää reagoijan ja sopeutujan rooli.
Näitä pelejä on historia täynnä. On kuitenkin yksi voima, joka on aina pystynyt pysäyttämään ja asettamaan rajat tahtopoliitikoille. Se on talouden rajat ja realiteetit. Historian suuret diktaattorit ovat aina niihin törmänneet. Hitleriltä loppui varustautumis- ja julkisrakentamisen ohjelman vuoksi rahat. Valuutta- ja kultapulaa paikattiin ryöstämällä Itävallan ja Tšekkoslovakian valtiot ja niiden keskuspankit. Myöhemmin sodan oloissa ryöstöretket jatkuivat, mutta sitten loppui yksinkertaisesti tuotannon kapasiteetti. Stalinillakin talous kinnasi ikävästi ja pulmaa ratkaistiin pakko kollektivisoinneilla, vankityövoimalla ja massiivisilla valheilla.
Trump on vasta aloittanut, mutta jo heti ensimmäisen sittemmin lykätyn Kanada/Meksiko tullipäätöksen jälkeen markkinat reagoivat. Kurssit laskivat, dollari vahvistui (kompensoiden tullietuja) ja kullan hinta nousi. Trumpin tahtopolitiikassa näkyi kovan pokeripelin piirteitä. Tätä on odotettu ja niin kauan kuin hän pysyy tällaisessa pelikuviossa, tuloksia varmastikin syntyy. Oma kysymyksensä on kuitenkin se, kuinka kauan se voi jatkua. Jos aina viime hetkellä jättää uhkauksen toteuttamatta, teho hiipuu.
Jos taas Trump jatkaa peliä pidemmälle ja todella toteuttaa talouden kasvulle ja kehitykselle haitallisia toimiaan, rankaisu tulee väistämättä ja nopeasti. Sellaisia vastoinkäymisiä Trump ei nykyisessä valtapositiossaan pitkään kestä. Inflaatio ei saa kiihtyä, korot eivät saa nousta, yritysten kasvu ja menestys eivät saa heikentyä. Jos tällaisia alkaa tapahtua Trumpin omat tukijoukot ja puolue joutuu sekaannuksen valtaan. Trump ei sentään ole vielä lähelläkään Stalinin tai Hitlerin valta-asemaa.
Trumpin ajassa suunnistettaessa talouden lainalaisuuksien merkitys tulee olemaan suuri. Hän ei todellakaan halua Yhdysvaltojen ja siinä sivussa maailman taloustilanteen kääntyvät lasku-uralle. Tai jos hän siihen ajautuu joko vahingossa tai osaamattomuuttaan, niin sitten hänen on koetettava aikaisempien tahtopoliitikkojen mallin mukaisesti vahvistettava valta-asemaansa. Se ei kuitenkin enää demokraattisesti onnistu, vaan edessä on drastisia muutoksia. Trumpin tahtopolitiikka on herkkään nuorallakävelyä, jonka on melkeinpä toivottava onnistuvan, koska Trumpin epäonnistuminen voi käydä vielä paljon ikävämmäksi koko maailmalle.
