Tosiasioiden tunnustaminen ja siihen sopeutuminen
Suomella ei mene hyvin. Ei ole mennyt pitkään aikaan. Kansantuote on vuoden 2007 tasolla. Tilanne ei ole yllätys. Suomen kohdalla liian moni asia on mennyt pieleen. Metsäteollisuus on ollut Suomen talouden selkäranka jo 1600-luvulta tervanpolton ajoista lähtien. Sen asema ja markkinat romahtivat digitaalisuuden läpimurron myötä nollaluvun lopulla. Samaan aikaan Suomen ylpeys ja tulevaisuuden toivo Nokia mureni käsiin. Munat olivat kovin harvoissa koreissa.
2008 tapahtui myös politiikassa käänne. Venäjä alkoi muuttua nykyiseen suuntaansa ja kaikki Venäjän varaan rakennetut toiveet raukesivat aste asteelta tyhjiin. Puuntuonti loppui, mikä entisestään syvensi metsäalan suruja. Turismi päättyi ja pudotti Itä-Suomen tyhjän päälle. Myös Finnairin hieno geopoliittista sijaintia hyödyntänyt kauttakulkustrategia hävisi ja kaupan ja teollisuuden isot investoinnit katosivat sen tien. Näin täydellistä idän sulkua ei ole nähty sitten 1930-luvun. Suomesta tuli taloudellisesti pussinperä ja sotilaallisesti riskialtis etulinjan maa. Toki olemme panneet toivomme siihen, että NATO-jäsenyys pitää etulinja-aseman vain teoreettisena käsitteenä nykyisistä hybriditoimista huolimatta.
Takavuosina on tehty runsaasti suunnitelmia, siitä miten Suomi voidaan saada jälleen nousuun. Viimeisimpänä on Risto Murron erinomainen teos: ”Miksi Suomi pysähtyi”. Selkeitä reseptejä ei ole löytynyt, mutta toki tilannekuva ongelmista ja niiden syistä on kirkastunut. Yksisarviset eivät Suomeen jää ja vihreä siirtymäkin näyttää olevan valtavan hieno juttu kiinalaisille.
Samaan aikaan 17 vuoden kehityksen myötä myös asenneilmastomme on paljon muuttunut. Se on muuttunut monin tavoin ja moneen eri suuntaan. Usko parempaan tulevaisuuteen on järkkynyt monilla tahoilla erilaisin seurauksin. Helpoin on todeta populismin tulo voimalla Suomen politiikkaan. Turhautuneet ihmiset ovat antautuneet tunnepuheen vietäviksi. Kerta ei ole ensimmäinen, mutta nyt meillä on ollut apunamme sosiaalisen median portsarittomat kanavat. Tuloksena on sisäisesti ristiriitaisia reaktioita ulkomaalaisiin ja ymmärtämätöntä hinkua autoritaarisuuteen.
Vaikutuksia on ollut myös toisaalla. Liberaalin ja koulutetun nuorison huomio on kansainvälisten esimerkkien perässä kiinnittyneet suhteellisen pieniin yksityiskohtiin. Pienten ryhmien oikeuksien puolesta on taisteltu hyvällä menestyksellä, mutta keinoilla, jotka ovat kärjistäneet vastakohtia.
Suomalaisten suhtautuminen yhteiskuntaan on muuttunut ajassa. Suomen poikkeuksellisen hienon ja nopean talousnousun myötä hyvinvointivaltio on vakiintunut meillä lujaksi ja on muuttanut ihmisten suhtautumista omaan elämään. Meille on täysin selvää, että hyvinvointiyhteiskunnan on pidettävä jäsenistään huolta. Autettava lähes kaikissa ongelmissa, joita ihminen elämässään kohtaa. Ero kolumnin kirjoittajan lapsuuteen 1960-luvulla tai nuoruuteen 1970-luvulla on suuri. Vastuu oli itsellä ja huonostikin saattoi käydä.
On tuhat ja sata kertaa todettu, että nykyisellä talouselämällään Suomi ei voi kuin velaksi pitää yllä nykyistä hyvinvointiyhteiskunnan palvelutasoa. Velalla se ei kovin pitkään jatku. Edessä on ikävä sopeutuminen, jollei ihmeitä tapahdu. Se merkitsee yhä ihmiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omista tekemisisitään ja niiden erityisesti niiden seurauksista. Me voimme tehdä vain niitä asioita mihin on varaa.
Myös asioiden tärkeysjärjestys varmastikin muuttuu. Taloudelliset asiat ovat Suomen hienon menestyksen vuosikymmeninä jääneet enemmän taka-alalle. Niiden on oletettu hoituvan itsekseen. Etualalle ovat nousseet muut arvot, jotka ovatkin sinänsä hyvin tärkeitä. Kaivoksien, turistikohteiden ja metsätalouden tarpeiden olisi hyvä mahtua suojelualueiden sekaan. Kokonaisuuden kannalta nyky-Suomessa talouden toimintamahdollisuuksiin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota kuin tähän saakka. Esteitä olisi raivattava milloin vain voidaan ja kompromisseja tehtävä. Muutoin talous vain jatkaa heikentymisestään ja moni nykyisin luonnollinen asia alkaa muuttua ylellisyydeksi.
Edessä olevat muutokset vaativat ihmisten asenteiden ja suhtautumistavan muuttamista. Se ei ole helppoa ja matkalla sinne vastakohdat kärjistyvät mitä todennäköisimmin. Jotta eteenpäin päästään, niin erimielisyyksiä on siedettävä, kompromisseja tehtävä ja oman elämänhallinta ja tulevaisuuden suunnittelu otettava haltuun.
Tosiasiat on parempi tunnustaa. Toisaalta pahemmistakin paikoista on selvitty.
